• POKS

Too busy having no ideas

Sain sähköpostia Anna Perholta. Viestin otsikkona oli: Kiinnostelisiko 768 ylimääräistä tuntia vuodessa? No, ketäpä ei kiinnostelisi! Muutenkin kiinnostelee aika pitkälti kaikki, mitä Anna Perho suustaan päästää, sillä hän työskentee nykyisin muun muassa valmentajana, joka viime aikoina on profiloitunut (oikeasti) toimivan ajanhallinnan puolesta puhujana. Perhon Antisäätäjä-kirjaa voinkin suositella kenelle tahansa, joka on päästänyt suustaan sanan kiire – ja ei, tämä ei ole maksettu mainos.


Sähköpostinsa Perho aloitti kysymällä, vastaisinko innolla tällaiseen työpaikkailmoitukseen:


"Etsimme itseohjautuvaa työntekijää, jolla on kyky keskeyttää välittömästi toimensa saatuaan minkä hyvänsä viestin, mihin vuorokaudenaikaan hyvänsä. Työntekijän tulee valmistautua tekemään töitä säännönmukaisesti myös vapaa-aikanaan. Erityisesti vaikeat, keskittymistä vaativat työt tulee tehdä kotona virallisen työajan jälkeen. Toimistomme on hälyisä avokonttori, jossa keskeyttely on kansanhuvi. Rakastat epäselvillä agendoilla varustettuja kokouksia ja epämääräisyyttä, etkä kaihda pienimpienkään päätösten tarkistuttamista esimiehilläsi. Arvostamme improvisointia ja heittäytymistä työn suunnittelun sijaan.

Kielitaito: osaat sanoa sujuvasti kyllä kaikkeen mitä sinulta keksitään pyytää."


No, en innostuisi tästä työpaikasta. Mutta – silti myönnän, että olen toiminut juuri edellä kuvatun tyyppisesti entisessä työpaikassani ja sortuvani samanlaiseen häröilytoimintaan aina joskus vieläkin.


Kuristaa kurkkua, kun muistelen, miten sähköposti tulvi vastaamattomia viestejä, puhelin soi ja joku oli ovellani koputtamassa juuri sillä samaisella sekunnilla, kun olisi jo pitänyt olla muualla aloittelemassa palaveria tai ohjeistamassa jotakuta toista seuraavissa stepeissä. Deadlinet poukkoilivat mielessä ja aina jostain pompahti jokin uusi tulipalonpoikanen sammutettavaksi. Juuri siinä hetkessä silloisen työni tärkeimmistä ja samalla se hankalin osa-alue, ideointi ja uusien lähestymistapojen luominen, ei todellakaan onnistunut. Muistan monesti toivoneeni, että joku (se kuuluisa Joku) tulisi ja antaisi minulle valmiin idean. Kertoisi, miten asiaa voisi kekseliään freesisti lähestyä. Auttaisi saamaan asiaa jouhevasti eteenpäin juuri silloin, kun itse näin ympärilläni vain harmaita ylittämättömiltä tuntuvia betonimuureja.


Otsikon too busy having no ideas -heitto kuvaa mielestäni loistavasti henkistä tilaa, jossa on niin kiire, että ei yksinkertaisesti pysty luomaan mitään, mitä ideaksi voisi edes etäisesti kutsua. Teemasta puhutaan itseasiassa yhä enemmän. Ja varmasti aika moni jo omakohtaisesta kokemuksestakin tietää, että parhaat ideat syntyvät silloin, kun niitä ei yritä puristaa väkivalloin ulos.


Anna Perho listaa blogitekstissään Kelpaisiko 768 tuntia lisää tehokasta työaikaa kahdeksan taitoa, jotka meidän jokaisen tulisi paremman itseohjautuvuuden nimissä handlata. Yksi taidoista liittyy ein sanomiseen. "Olennainen osa itsen johtamista on valintojen tekeminen. Jos haluaa saada paljon aikaiseksi, pitää myös luopua paljosta", Perho kirjoittaa. Kun perustin Toimisto Poksin, kantava ajatukseni oli nimenomaan se, että yhä useamman pitäisi sanoa ei sille, mikä ei kuulu ydinosaamiseen ja kyllä ulkopuoliselle asiantuntija-avulle. Minä en esimerkiksi halua käyttää aikaa kirjanpidollisiin asioihin, mieluummin keskityn siihen, missä oikeasti olen hyvä. Siinä missä kirjanpitokin ulkoistetaan yhä useammin, myös markkinoinnin erilaisiin tarpeisiin on saatavissa apua.


Kun seuraavan kerran huomaat, että töitä on vaikka muille jakaa, suosittelen vakavasti harkitsemaan, että – noh kirjaimellisesti – jaat töitä muille.