• POKS

Teetkö sitä, mistä nautit? Vai kärvisteletkö jossain harmaalla alueella?

EDM-tähti Avicii menehtyi perjantaina 20.4. En ollut fani, mutta miehen tuotanto oli tuttua. Biisit soivat paitsi radiossa, usein myös spinning-tunneilla. Kun ihminen kuolee nuorena, herää väistämättä kysymys siitä, mitä oikein tapahtui. Netflixistä löytyykin Aviciista tehty tuore dokkari. Katsoin sen heti Aviciin kuolemaa seuraavana maanantaina. Siitä lähtien Aviciin kohtalo on pyörinyt mielessäni.


Ruotsalainen Avicii, oikealta nimeltään Tim Bergling ampaisi kuuluisuuteen todella nuorena. Introvertiksi itseään kuvaileva mies ei nauttinut huomion keskipisteenä olemisesta. Hän stressasi äärettömästi isojen yleisöjen edessä tehtäviä keikkoja, joita Aviciin kaltaisella artistilla todellakin riitti. Avicii kertoi, että jos hänellä oli viikossa yksi keikka, hän stressasi asiaa koko viikon. Ahdistus oli käsinkosketeltavaa. Alusta lähtien mies lääkitsi hermostuneisuuttaan alkoholilla. Sen enempää artistin suhdetta alkoholiin ei dokumentissa juuri avattukaan. Avicii sairastui kesken erään kiertueen haimatulehdukseen ja häntä lääkittiin valtaisalla määrällä kipulääkkeitä, jotta mies pystyi selviytymään sovituista keikoistaan.


Kun Aviciin kuolemasta perjantaina 20.4. kerrottiin, moni syöksyi kommentoimaan Aviciin alkoholiongelmaa. Kun somessa kunnioitettiin Aviciin muistoa, kommentit olivat luokkaa:


”Respectit siitä, että dokas sisuskalunsa rikki?"

En väitä, etteikö alkoholi olisi ollut syypää miehen heikkoon kuntoon (tosin minä en ole hänen alkoholinkulutustaan ollut vahtimassa), mutta mielestäni tärkeämpi kysymys kuuluu: Miksi Avicii käytti alkoholia ja miksi hän käytti sitä liikaa?


Me tuomitsemme alkoholismin usein itseaiheutettuna ongelmana. Syyllistämme, jopa halveksimme, meille täysin tuntemattomia ihmisiä sen perusteella. Kommentoimme somessa harkitsemattomasti ja kaikkitietäen. Alkoholi on päihde siinä missä huumeetkin (suosittelen muuten lukemaan Maria Veitolan aihetta liippaavan haastattelun Anna-lehdestä), mutta harvempi varmastikaan juo alkoholia siksi, että haluaa ehdoin tahdoin tehdä itselleen pahaa.


Meillä jokaisella on tapamme selvitä tilanteista, jotka eivät ole enää sietokykymme rajoissa: yksi tarttuu pulloon, toinen alkaa kontrolloida syömisiään ajautuen syömishäiriöön, kolmas turvautuu lääkkeisiin. Elämässä saattaa tulla – useimmille meistä tuleekin – eteen tilanteita, joihin me emme voi vaikuttaa: vakava sairastuminen, läheisen kuolema, ero, irtisanominen, taloudelliset vaikeudet.



Ja on asioita, joihin voimme vaikuttaa. Jos jokin asia tuntuu itselleen täysin vieraalta, todella vaikealta, ahdistavalta, merkit kannattaa ottaa todesta. Avicii halusi lopettaa ahdistusta aiheuttavan keikkailun ja tekikin niin. Peli olisi pitänyt viheltää vaan poikki jo paljon aiemmin.


Aviciista kertovan dokumentin merkittävin opetus oli mielestäni se, että on tärkeää pysyä itselleen rehellisenä. Kuka minä olen, mitä minä haluan tehdä ja antaa tälle maailmalle. Vähän niin kuin ajatelma toteaa: ei ole sinun tehtäväsi olla kaikille kaikkea.

Haastankin sinut nyt kysymään itseltäsi: Teetkö sitä, mistä nautit? Vai kärvisteletkö jossain toiveiden, vaatimusten ja omien tunteidesi harmaalla alueella?