• POKS

Stop waisting your time

”Jos homman voi tehdä huonommin, toimi niin”, neuvoi professori Juha T. Hakala Trendin haastattelussa taannoin.


Että siis mitä, mietti tunnollinen suorittaja-minä. Vain verta, hikeä ja kyyneleitä -tyyppisellä toiminnalla on mahdollista saada tuloksia. Jos ei ole oikein urakalla puristanut, ponnistellut ja pinnistellyt, ei voi syntyä mitään kovin kummoista. Asioiden eteen pitää nähdä vaivaa. No pain, no gain! Ja nyt sanovat, että pitäisi tehdä asioita huonommin?



Jokin professorin neuvossa sai kuitenkin miettimään. Tuoreessa muistissani jomotteli nimittäin kokemus, joka oli erittäin kivuliaasti osoittanut, että vaikka kuinka olin puskenut (yli)töitä, suorittanut (turhatkin) asiat yksityiskohtaisen mallikkaasti ja tehnyt siinä sivussa vähän muidenkin duuneja, ei sitä palkittukaan sillä kuuluisalla kultaisella kruunulla. Itseasiassa kukaan ei viis veisannut ahkeraa pakerrustani millään muotoa. Sillä ei lopulta ollut mitään merkitystä. Paitsi tietysti minulle, joka olin puuskuttanut itseni piippuun ja jouduin keräilemään itseäni hyvän tovin koko episodin jäljiltä.


Huonommin tekemisen filosofiaa aikani mietittyäni tajusin, että neuvossa piilee vinha perä. Asioiden tekeminen huonommin kuulostaa kieltämättä pahalta – välinpitämättömältä ja siltä, kuin joku suorastaan usuttaisi laiminlyömään asioita. Mutta siitähän ei ole kyse. Kyse on priorisoinnista. Siitä, että osaa valita, mitkä asiat vaativat sata lasissa tekemistä, mitkä asiat voi tehdä vasemmalla kädellä (huonommin) tai jättää jopa kokonaan tekemättä. On nimittäin niin, että esimerkiksi yksityiskohtien loputon hinkkaus vie tuhottoman paljon aikaa. Sillä saa luotua itselleen hetkellisen illuusion täydellisyydestä, mutta lopulta epäolennaisuuksien ("ovatko tämän taulukon rivit nyt varmasti saman korkuisia") kanssa vääntäminen ei merkitse itse lopputuloksen kannalta mitään – tai ainakaan kenenkään muun kuin sinun itsesi mielestä. Tärkeää on priorisoinnin lisäksi muistaa, että kaikkea ei myöskään tarvitse tai edes kannata tehdä itse. Pinnistelijälle avun pyytäminen on hankalaa, tiedän sen omasta kokemuksestani; ikään kuin apuvoimia hälyttämällä tunnustaisi olevansa heikko tai kykenemätön. Joku toinen saattaa kuitenkin tuoda kokonaisuuteen sellaista lisäarvoa, jota loputtomista uurastuksistasi huolimatta ei olisi muuten syntynyt.


#Uraoivallus: stop waisting your time. Priorisoi käyttäen aikasi siihen, mikä on kokonaisuuden kannalta tärkeää ja järkevää. Niin ja: pyydä ja vastaanota apua – se ei ole merkki heikkoudesta, se on pelkästään järkevää.


Ps. Jos aihe kiinnostaa enemmänkin, huonommin tekemiseen usuttava professori Juha T. Hakala on kirjoittanut aiheesta Kohtuuden kirja -nimisen opuksen. Kirjassa Hakala pohtii yhteiskuntamme ilmiötä, jossa äärimmäisiin tuloksiin pyrkimistä pidetään hyveenä, vaikka loputtomasti pinnistelevä ihminen ei kuitenkaan voi hyvin.