• POKS

Puhelin pois!

Pyöräni keulaan meinasi viime syksynä kävellä nuori tyttö, joka oli niin keskittynyt puhelimeensa, että ei edes kuullut soittokelloa. Lopulta jouduin kiepsauttamaan pyöräni uhkarohkeasti ajotien puolelle välttääkseni yhteentörmäyksen.


Vaaratilanteiden lisäksi arjessa huomaa valitettavan usein, että aidon läsnäolon sijaan keskitytäänkin kädessä hohtavaan ruutuun. Vai mitä tuumaat seuraavista tilanteista?

Olet ulkona syömässä ja ystäväsi keskittyy tilanteen taltioimiseen, ei ruokaan tai seuraasi.


Istut palaverissa ja havahdut, että et ole viimeisen vartin aikana kuullut mitään, mitä ympärilläsi on puhuttu; olethan ollut täysin uppoutunut sähköpostisi pläräämiseen.


Olet metsässä koiran kanssa ja yhteinen ulkoiluhetki tärvääntyykin työkaverin kanssa chättäilyyn.


Istut aamukahvilla miehesi kanssa, joka puolestaan keskittyy kaverinsa kanssa viestittelyyn, ei siihen, mitä sanottavaa sinulla olisi.


Olet juuri keskustelemassa tärkeästä asiasta esimiehesi kanssa, kun hänen puhelimensa soi ja saat kuulla: ”sori, ihan pakko ottaa tää”.



Kuulostaako tutulta? Niinpä.


Kun itse havahduin siihen, että saatoin illalla selailla kännykkääni täysin päämäärättömästi – samalla myös yöunien määrästä ja laadusta tinkien – tein päätöksen:


Puhelin jää kokonaan toiseen huoneeseen aina iltaisin.

Myönnän, toisinaan lipsun päätöksestäni ja nappaan puhelimen mukaani sohvalle selailtavaksi. Yleensä siitä tulee välittömästi epämiellyttävän hermostunut olo ja kiikutan luurin tunnollisesti takaisin keittiöön. Joskus jään ruudun vangiksi havahtuen vasta, kun olen viettänyt sen parissa hävettävän paljon aikaa samalla, kun ilta on lipunut ohitseni ja kaikki muut oikeasti hyvää tekevät rutiinit ovat jääneet. Pääasiassa kuitenkin olen pysynyt hyvin puhelittomissa illoissani ja sen sijaan keskityn joogaan, iltateen juomiseen ja (perinteisten) kirjojen lukemiseen. (Sorry siis vaan äiti, asiakkaat ja ystävät – en yleensä vastaile viesteihin enää iltakuuden jälkeen, koska puhelin on telakalla!)


Onkin ilahduttavaa, että yhä enemmän nousee kannanottoja aidon läsnäolon puolesta. Ystävänpäiväviikolla Suomen Mielenterveyseura haluaa kiinnittää huomiota älypuhelimen jatkuvaan käyttöön Holy Mobile -kampanjallaan. Ruutuaikani mukaan minäkin tarvitsen edelleen jatkuvaa herättelyä nostaakseni pääni ruudun lumouksesta. Mitä jos seuraavan kerran lähtisikin kaverin kanssa kahville kokonaan ilman kännykkää? Jättäisinkö puhelimen laukkuun osallistuessasi huomiseen palaveriin? Tai jospa puhelin jäisikin kotiin seuraavan kerran, kun lähden koiran kanssa lenkille?