• Katri

Mitä jos käy pahemmin?

Kaksi vuotta sitten jouluna olin todella, todella sairas. Joulukuun ensimmäisenä päivänä seuraani hiipi kurkkukipu, joka äityi niin pahaksi flunssaksi, että hengittäminen oli vaikeaa, yskä piti hereillä yöaikaan ja mateluvauhtia etenevä kävelykin tuntui ylitsepääsemättömältä urheilusuoritukselta. Olin niin väsynyt, että ihan normaalien arkiaskareidenkin parissa puuhailu oli ponnistelua, mutta töiden tekeminen tuntui lähes mahdottomalta, sillä päässäni velloi ainoastaan limaa, ei yhden yhtä (järkevää) ajatusta.

Aika nopeasti tulin itsekin siihen johtopäätökseen, että ihan tavallisesta flunssasta ei ole kyse. Hakeuduinkin pian lääkärille, joka arveli olotilan johtuvan poskiontelontulehduksesta. Lääkäri kirjoitti antibioottireseptin ja kysyi tarvitsisinko sairauslomaa. Olen yrittäjä, vastasin. Lääkäri ojensi lääkereseptin ja toivotti parempia vointeja.

Parempia vointeja ei kuulunut. Jatkoin töitä ihan samaan malliin kuin ennenkin. Oli haastatteluja, jotka oli hoidettava. Artikkeleja, jotka piti kirjoittaa. Palavereja, joihin oli osallistuttava. Mainostekstejä, jotka oli suunniteltava. Deadlinet vilkkuivat sairauden sumentamassa päässäni ja samaan aikaan toistelin itselleni:

Yrittäjä ei voi sairastaa, yrittäjä ei saa sairastaa, yrittäjällä ei ole varaa sairastaa, yrittäjän on jaksettava.

Muistelin, kuinka lapsenakin glorifioitiin sitä, kun yrittäjäisäni hoiti työvelvollisuutensa vaikka vatsataudissa: auto tien sivuun, oksentamaan ja matka jatkuu – sitä se on todellinen sisu!


Joulu lähestyi, olo paheni. Lopulta oli hakeuduttava uudelleen lääkäriin. Yleistila oli jo niin heikko, että poskiontelontulehdusdiagnoosi vaihtui keuhkokuume-epäilyyn. Kallis keuhkokuva kuitenkin kertoi, ettei ihan niin syvään päätyy – vielä – oltu pudottu. Kurkkukivusta alkanut flunssa oli vain kiemurrellut ensin poskionteloihin, sieltä korviin ja lopulta keuhkoihin. Jälkitautia jälkitaudin perään.


Särkylääkettä, yskänlääkettä, kurkkutabletteja, sinkkiä ja nenäkannu. Kaikkea oli kokeiltu. Paitsi sitä tärkeintä: lepoa.

Muutama pakollinen joulun juhlapyhä antoi vihdoinkin mahdollisuuden pysähtyä ja toipua. Uudenvuodenaatoksi varasimme puolison kanssa hotellihuoneen, makasimme siellä koko päivän, söimme sipsejä ja katselimme ikkunasta ilotulitusta. Tammikuun alussa tuntui viimein siltä, että jaksan laittaa jalkaa toisen eteen ilman, että hengitys salpaantuu. Vihdoinkin pystyin ajattelemaan jotain muutakin kuin sitä, ottaisinko seuraavaksi ibuprofeenia, parasetamolia vai molempia.

Joulukuinen flunssa ei kuitenkaan jäänyt viimeiseksi. Stressaava elämänjakso oli kestänyt sen verran pitkään, että kurkkukipu ja vetämätön olo olivat seuralaisinani sen jälkeen useammin kuin koskaan aiemmin.

Erityisesti yrittäjälle sairastaminen on hankala paikka. Noina joulukuun päivinä kirosin koko yrittäjyyden alimpaan helvettiin. Katkerana pyöriskellen mietin, miten onnellisessa asemassa olivat he, joilla oli ylellisyys nimeltä työterveys ja luksus nimeltä palkallinen sairausloma. Minä sen sijaan maksoin minimi-YELiä, jonka turvin ei kovin pitkään sopinut sairastella.

Olisinko menettänyt töitä, jos olisin pakertamisen sijaan levännyt? Todennäköisesti olisin.

Olisivatko seuraukset olleet kestämättömiä, jos olisin jäänyt pois palavereista ja painunut pehkuihin? Ehkä joiltain osin.

Mitä olisi tapahtunut, jos olisin ottanut taloudellisesti takkiini, mutta siitä huolimatta malttanut toipua tarvittavan ajan? Olisin varmasti selvinnyt, tavalla tai toisella.

Olisinko itse asiassa päässyt vähemmällä, jos sairastumisen aluksi olisin jättäytynyt sängyn pohjalle ja antanut itselleni luvan levätä. Todennäköisesti kyllä.

Pitkittynyt flunssa on kuitenkin vielä pieni juttu. Luovia-podcastin jaksossa 113 vieraana on valokuvaaja Johanna Greijus, joka sairastui rintasyöpään. Miten yrittäjä selviää silloin, kun kyseessä on jotain niin vakavaa kuin aggressiivinen rintasyöpä?


“En halua enää tehdä töitä oman hyvinvointini kustannuksella”, toteaa Greijus jaksossa. Hän on muuttanut tapaansa tehdä töitä sen jälkeen kun sairastui.

Mutta pitkittyneestä flunssastakin voi oppia jotain. Ensinnäkin opin, että yrittäjäkin voi saada lääkäriltä sairauslomatodistuksen, jota vastaan voi hakea korvausta sairastelupäivistään. Opin myös sen, että niin viheliäinen maine kuin YEL-vakuutuksella onkin, ovat kuukausittaiset maksut oikeastaan ainoa perusturva yrittäjän sairastumisen varalle (tästäkin lisää Luovia-podcastin jaksossa). Opin, että minusta ei pidemmän päälle ole kenellekään iloa flunssaisena tai stressaantuneena ihmisrauniona. Ja opin, että kun seuraavan kerran kurkku kipeytyy, on silloin parasta kääntyä sängyn, ei särkylääkepurkin puoleen.

Mutta ennen kaikkea tuo joulukuinen sairastuminen pisti miettimään, että mitä jos käy pahemmin, paljon pahemmin. Elämäänsä ei voi elää tulevaa peläten, mutta on hyvä muistaa, että kukaan meistä ei ole turvassa sen kolhuilta.


Siksi itsestään on hyvä pitää huolta nyt, ei sitten joskus. Ja maksaa YELiä riittävästi!