• POKS

Määritteleekö kännykkä päivääsi? Annatko sähköpostille koko käden?

Minulla oli viha-rakkaus-suhde Googlen Hangouts-pikaviestimeen edellisessä työpaikassani. Sovellus oli epäilemättä suunniteltu työtä helpottamaan: ei tarvitsisi jokaisesta nippeliasiasta lähettää sähköpostilaatikkoja ruuhkauttavia viestejä kaikkine tervehdys- ja allekirjoituskiemuroineen, sen sijaan voisi pikaisesti asian pulpahtaessa mieleen heittää lyhyen ja epämuodollisen viestin sille jollekin.


Vihasuhde minulla tähän chat-sovellukseen oli siksi, että se pakotti olemaan jatkuvasti varpaillaan, aktiivisessa valmiustilassa, valmiina vastausryntäykseen. Hangouts nimittäin näytti, kuka oli juuri sillä hetkellä aktiivinen. Tai kuka ei ollut aktiivinen. Se näytti, jos vastaanottaja oli nähnyt viestisi. Ja näytti myös, jos viestiä ei ollut nähty.


Minun kaltaiselleni suorittajalle tällaiset viestimet aiheuttavat vääjäämättä sen, että koen velvollisuudekseni vastata sekuntien murto-osissa. Olinpa sitten kaupan kassalla, ruokaa laittamassa tai syömässä. Koiran kanssa lenkillä, spinning-pyörän päällä tai jo puoliunessa. Suihkuun menossa tai vessassa. Ja mikä pahinta: auton ratissa. Ja kyllä – olen jopa saanut sakot kännykän käyttämisestä ajon aikana, kun vastasin sillä hetkellä elintärkeältä tuntuneeseen Hangouts-viestiin.


Kuvittelin myös, että saattaisi herättää muissa epäluuloisia ajatuksia, jos en etäpäivinäni ollut jatkuvasti aktiivinen. Enkö teekään ahkerasti töitä koneeni äärellä? Lepsuilenko? Miksi en heti vastaa, vaikka en voi olla palaverissa, kehityskeskustelussa tai presentaatiota vetämässä?


Rakkaussuhde minulla sovellukseen oli siksi, että tämänkaltaiset härpäkkeet yksinkertaisesti koukuttavat. Ne aiheuttavat hetkellisen illuusion siitä, että saa paljon aikaan: viestiin vastattu, asia hoidettu, done, rasti ruutuun, olenpas hyvä työntekijä, mahdottoman tehokas tiiminvetäjä. Ja toisaalta, sovellus sai aikaan lyhytkestoisen endorfiinihyökyaallon siinä missä Facebook-postauksen peukutukset ja kommentitkin: joko viestini on nähty, mitä se vastasi, mitä seuraavaksi vastaan.



Kävi niin, että tästä työtä helpottamaan tehdystä sovelluksesta tulikin ahdistuksen aiheuttaja. Lopulta jo pelkkä Hangoutsin merkkiääni sai sykkeeni kohoamaan yli sataan vain sekunneissa. Suoraan sanottuna olin viimeisinä kuukausina superväsynyt siihen, että koin tarvetta olla jatkuvasti available. Hangoutsin lisäksi kun piti päivystää jatkuvasti viuhuvia sähköposteja silmä kovana. Joskus tuntui, että sähköposti – vastaukset tai vastaamatta jättämiset – määrittivät suurimman osan työpäivästäni, sillä monesti minun työni oli riippuvainen siitä, miten joku toinen asiaa omalta osaltaan edisti. Oli kuin koko työ olisi ollut yhtä tuhansien Hangoutsien ja satojen sähköpostien palapeliä, joka kulki jatkuvasti mukanani kännykän muodossa.


Turvalelu


Tilanne tietenkin helpotti, kun ryhdyin yrittäjäksi. Ei Hangoutsia. Pelkkä sähköposti. Eikä enää eri viestien palapeliä. Mutta vaikka asiat ovat yksinkertaistuneet huomattavasti, sähköposti ja erilaiset sosiaalisen median kanavat voivat edelleen ottaa valtaansa. Heräsin tarkastelemaan asiaa, kun Ellun Kanojen ylläpitämässä Hyvän työn labrassa on viime päivinä möyhitty nimenomaan kännykän käyttöä ja sähköpostiriippuvuutta. Viimeistään Kirsi Pihan oivallus siitä, että sähköposti on tietynlainen turvalelu, sai minut pysähtymään.


”Kun teen vaativaa presentaatiota, heti kun tulee vaikea paikka, aivot kiusaantuvat ja haluavat mennä jonnekin missä on helpompaa - ah, sähköposti! Näin tulee vietettyä presentaation ja sähköpostin välisessä aivottomassa tilassa vaikka kuinka kauan jos ei tietoisesti tee itselleen jotain.”


Itselleni sosiaalisen median aivoton selailu on tämä ”turvalelu”. Löydän itseni luvattoman usein kännykkä kädessä selailemasta Instaa näkemättä mitään, lasittunut katse silmissäni ja lopulta ainoastaan hajamielinen ja entistä turhautuneempi olo päässäni.


Selkeät säännöt


Tiesitkö, että puhelin häiritsee ajattelua, vaikka se olisi taskussa äänettömällä? En minäkään. Mutta viimeistään tämän jutun luettuani päätin, että nyt riittää turha somessa haahuilu. Kuten Hyvän työn labrassa kehotetaan, tein itselleni säännöt. Saa ottaa mallia.

  1. Sähköpostin saa katsoa vain kolme kertaa päivässä (aamulla, päivällä ja iltapäivästä).

  2. Ei sähköpostia klo 18 jälkeen.

  3. Puhelin on ajattelua (tai istumalihaksia) vaativia töitä tehdessäni toisessa huoneessa äänettömällä.

  4. Luvallinen some-hetki on kerran aamulla, kerran päivällä ja kerran illalla.

  5. Ei somea tai edes puhelinta odotellessa kassajonossa, liikennevaloissa tai syödessä.

  6. Puhelin jää toiseen huoneeseen nukkumaan mennessä.

Koetko sinä Hangouts-ahdistustani vastaavia tunteita? Onko kännykkä kädessäsi luvattoman paljon? Määritteleekö sähköposti päivääsi?


Ps. Hyvän työn labra on kaikille avoin kokeilulabra, jossa konfliktoidaan työn tekemisen tapoja aina neljän viikon kokeilujaksoissa. Kannattaa osallistua.


Pps. Sen sakon jälkeen en ole autolla ajaessa viesteihin vastannut. Mikään ei ole niin tulenpalavaa, etteikö se ehtisi odottamaan sen hetken, kun minä istun ratissa. Kehotan KAIKKIA jättämään kännykän taskuun autoillessa.