• POKS

Kaikki alkoi pahoinvoinnista

Olin matkalla työhaastatteluun. Bussimatka oli pitkä. Istumalihaksia piti kuluttaa puolentoista tunnin ajan. Perillä nousin hiostuneelta penkiltä ja lähdin tarpomaan kohti työpaikkaa, joka ehkä tulevaisuudessa olisi minun. 

Paitsi että. Matkapahoinvoivana olin jo siinä vaiheessa päivää totaalisen puhki. Tätäkö tämä nyt on? Pitkiä työmatkoja, pahoinvointia ja niistä seuraavaa väsymystä. Haastattelussa minulle kerrottiin kellokortista, liukuma-ajasta ja avokonttorista. Nyökyttelin kohteliaasti. Samaan aikaan ajattelin: hitto soikoon, tästä ei tule muuten yhtään mitään.

En saanut työpaikkaa (yllätys). Sisimmässäni tiesin jo ennen haastattelua, että minua ei ole tehty istumaan aamuyhdeksästä iltapäiväviiteen avokonttorin tehoilmastoinnissa. Tiesin, että kovin pitkään en jaksa sinnitellä, jos joudun kuluttamaan ergonomisesti muotoillun työtuolin penkkiä paikassa, jossa työtä mittaroidaan kellokortin lukemien, ei työni jäljen perusteella.


Älä ymmärrä väärin. Toimistoissa, ilmastoinnissa tai ergonomisissa työtuoleissa ei ole mitään vikaa (kellokorteista ja avokonttereista minulla sen sijaan olisi paljonkin sanottavaa ). Mutta se kaikki ei ole minua varten. Minä olen parhaimmillani silloin, kun saan kynäillä ihan omassa rauhassani rennosti nojatuolissa retkottaen.

Tuon turhan, mutta kuitenkin niin tärkeän työhaastattelun jälkeen tiesin, että minun tarkoitukseni on tehdä työtä omalla tavallani. Yrittäjänä, joka päättää itse niin työaikansa kuin työtuolinsa paikan ja muodon. Sillä minulle merkitystä ei ole vain työn sisällöllä vaan myös sillä, miten ja missä työtä saan tehdä.

Muutama kuukausi tuon työhaastattelun jälkeen syntyi Toimisto Poks. Ja Poksissa ei ole yhtäkään ergonomista työtuolia.